Haahuilua

Pitkästä, pitkästä, pitkästä aikaa tuli tunne että täytyy piirtää. Ja maalata. Ja se on yksi parhaista olotiloista. Mitä useammin viime vuosina muutti osoitetta, huomasi että värilaatikot ja paperivarastot jäivät purkamatta, odottamaan sitä oikeaa työhuonetta tai tarpeeksi suurta pöytää missä kaikki välineet voisivat vain lojua tekemisen välissä.

Kun päivittäinen työ on visuaalisuuden kanssa ahertamista, spontaani luova irtiotto kotona jää tekemättä. Kaikella tekemisellä on jokin päämäärä. Epämääräinen haahuilu hävisi jossain vaiheessa ja jäljelle jäi projektit, aikataulut, asiakkaat ja varsinkin ne aikataulut. Ja kuitenkin, epämääräinen haahuiluhan on juuri parasta! Kutittava tunne otsalohkossa kun kynä kulkee paperilla, ei oikein itsekään tiedä mitä tästä muodostuu.

Ja perjantaina kävin hakemassa Aloittelevan Haahuilijan Aloituspaketin. Sen sisältö on vapaavalintainen kullekin, sääntönä on vain että siinä täytyy olla kyseiselle haahuilijalle rakkaita asioita. No se oli helppoa. Tussit, mustetta, akvarellipaperia ja siveltimet. Ja henkilökohtaisena bonustulospalkkiona sivellinkynä. Kaivan myös akvarellit esille. Enkä aio ottaa itselleni suorituspaineita, asettaa aikatauluja tai muita rajoja. Annan vain mennä.

Pimeyden Mökö

Jotkut on vaan karismaattisia luonnostaan. Niinkuin tämä meidän Mökö. Odotteli eteisen apupöydällä kun palauduin kauppareissulta. Kylpyhuoneen oven lasista siivilöityi kaunis keväinen valo Mökön harmaaseen turkkiin. Mökö väläytti kauneimman irvistyksensä: "Ja nyt äkkiä niitä kissanminttunappeja!".

Ja sitten odotellaan

Avokadon kivi näyttää sopivan kuivalta. Se alkoi hieman haljeta kyljistään ja oli sopivan tumma. Kaksi hammastikkua tai muuta sopivaa teräväpäistä tikkua tökätään kiveen molemmin puolin ja upotetaan koko hoito astiaan. Ja sitten odotellaan.

Alien ikkunalaudalla.

Ruma mutta kaunis.

Kevätkado

Päivä on pidentynyt jo ainakin kukonaskeleen verran. Tuhahdin miehelleni halveksuvasti kun hän huomautti minulle että siemenenlajitelmat olivat saapuneet kauppaan. Tuhahdus johtui harmituksesta. Oman maatilkun kaipaus on suuri ja maattomuudesta muistuttaminen sai aikaan penseän reaktion. Parvekkeettomuus ja toisaalta kaksi kissaa ovat melkoinen este viljelyn aloittamisessa. Kissat kun suhtautuvat mihin tahansa vihreään kuin heille varta vasten pystytettyyn salaattipöytään. Juuri ostamani tulppaanitkin ovat suurimman osan ajasta kirjahyllyn päällä piilossa.

Lempikukkani.

Janoiset imupinnat.

Aina on kuitenkin mahdollista ajatella makromittakaavassa ja aloittaa vaikka yhdestä siemenestä. Aina yhtä innokkaana ihastelen avokadon kiveä, sen kaunista muotoa ja valtavaa kokoa. Avokadon saa helposti idätettyä. Hedelmä halkaistaan ja kivi otetaan muutamaksi päiväksi tai viikoksi kuivumaan. Minulla se odottaa suolapurkin päällä keittiön tasolla. Kun kuori alkaa tummua ruskeaksi ja rapista, sen on aika liota hetkinen vedessä.

Kuin pääsiäismuna.

Avokadoni saa vielä hetken aikaa kuivua lisää. Kun kuori tuntuu kuivalta ja irtonaiselta, kivi tuetaan parin hammastikun avulla juomalasin tai muun purnukan reunaa vasten. Laitetaan astiaan vettä sen verran että kivestä noin kaksi kolmasosaa on upoksissa. Hammastikkuja säätämällä korkeuden saa haluamakseen.
Ja sitten eräs kaunis päivä, ensimmäinen itu alkaa tunkea kiven keskeltä ja hetken päästä pääsee istutushommiin.

Ja ainahan voi kasvattaa kissoille sen salaattipöydän. Tuuhea vehnänoras itää rouskuteltavaksi noin viikossa.

Pupusiini, Möhkö ja muut

Tyttäreni täyttää kohta vuoden. Olen ollut suunnattoman onnellinen voidessani näprätä hänelle pehmoisia leluja. Tilkkupupu Pupusiini oli aivan ensimmäinen ja kulki vaunuissa mukana. Möhkö on tehty vanhasta villatakista johon tuli reikä. Kisu-neidillä on Marimekon Ruusupuu -kankaasta tehty mekko sekä kaksi sisarusta odottamassa kirjahyllyssä silmiä ja nenännipukoita... Olen aivan varma että leluista on ollut enemmän iloa minulle kuin hänelle, vielä.

Pupusiini myhäilee.

 

Möhkö ja taas yksi vanha joulukoriste uusiokäytössä.

 

Kisu-neiti.

Maailman iloisin jänis.

Hullu lintunainen

Tiedättehän sen elokuvissa esiintyvän resuisen naisen joka raahaa mukanaan muovikassillisia tavaroita polkupyöränsä sarvissa. Se on hullu lintunainen joka puhuu itsekseen ja hoivaa lintuja jossain Central Parkin nurkassa. Samalla naisella on sykähdyttävä menneisyys seurapiireissä ja traaginen rakkaus kohtalonaan. Muuta yhteistä meillä ei sitten olekaan kuin ne linnut.

Kulho toimii tällä hetkellä tuttien säilytysastiana yöpöydällä.

Tähän pala prinsessakakkua!

Törmäsin Stockmannilla käydessäni Pip Studion Love Birds - teeastiastoon. Hetken aikaa mietin hankinnan järkevyyttä ja en ostanut kuin kulhon ja yhden lautasen. Tarjolla olisi siis ollu koko astiasto teekannuineen. Väreinä ainakin taivaansininen ja harmaa. Ehkä hankin ainakin lautasia lisää ja järjestän kakkukestit.

Katseilta suojaan

Yksi viehättävä piirre kodissani on sen epäsovinnaiset tilaratkaisut. Talo on rakennettu 1948 ja huoneistot olivat alunperin kaksioita ja yksiöitä. Kun maailma muuttui ja ihmisen oman tilan tarve kasvoi, huoneistoista kaadettiin väliseinä pois ja näin saatiin kolmio. Tämä taas sai aikaan tilan uusjaon ja kas, keittiöstä tulikin kylpyhuone!

Kaikkea tarpeellista kuten dimangeja ja hajuvesiä.

Itsekin kaadoimme remontissa yhden väliseinän pois ja luovuimme olohuoneessa olevasta kiinteästä komerosta. Siihen tilalle saimme seinän toiselle puolelle suihkusyvennyksen ja lisää kaivattua tilaa kylpyhuoneeseen. Vanhassa keittiössä, nykyisessä kylpyhuoneessamme on oikein kunnon ikkuna ja aika ajoin, varsinkin iltojen pimetessä, mietin kuinka hyvin naapurit ja kadulla kävelijät kotiimme näkevät. Ikkuna itsessään on aivan loistava, se antaa valoa eteiseemme saakka. Sälekaihtimet ikkunassa jo on ja en ole oikein innostunut niiden ilmeestä.
Kauaa en siis miettinyt kun Helsinki Livingin sivuilla näin Strössel Designin ihanan suojakalvon. Juuri kuin suunniteltu kylpyhuoneeseemme. Itse kalvon asennus ei kauaa vienyt. Vähän saippuavettä ikkunan pintaan ja lastalla sileäksi. Kyseessä on tosiaankin kalvo, ei tarra. Kalvoa voi justeerata paikoilleen huolellisemminkin ja mitään ikäviä liimajälkiä ei jää.

Kuvion nimi on Origo.

Leikkasin kalvosta sopivan kokoiset palat mattopuukon ja viivottimen avulla.

Lintuset

Lintuaiheisia tavaroita on nyt vain kertynyt. En edes erityisemmin pidä oikeista linnuista. Kuitenkin lintuteema on minulle yllättävän rakas. Siivekkäiden muotokielessä on jotain kiinnostavaa. Ohuet jalat, painovoimaa uhmaava pyöreä vartalo; jännitettä erilaisten muotojen kohdatessa.

Lintujen vankila.

Peltiharakka.

Sally Elford - Magpies Treasure.
http://somagallery.co.uk/somashop/

 

Kooky Gemsin pyryharakka.

Hyvin syöneet varpuset. Pilgrim.

Aina vaan pääskysiä.

Kun kaksi vuotta sitten aloimme remontoida asuntoamme, vain yksi asia oli varmaa. Jollekin seinälle tulee Kiurujen yö. Melkein valitsin sahraminkeltaisen, mutta siniharmaa vain istui makuuhuoneeseemme paremmin. Enkä ole valintaa katunut. Ai niin, ja Flenstedin pääskymobilekin keinuu työhuoneen katossa.

Pipat

Neulominen kävi nopeasti. Lankaa kuhunkin pipoon meni varmaankin alle sata grammaa. Jippo on neuloa ensin päänympäryksen verran ainaoikein neuletta jonka jälkeen poimitaan silmukat sivusta ja tehdään varsinainen pipa-osa.
Harmaa pipo sai koristeekseen viime vuonna joulukuuseen virkatun pitsitähden, heijastinruusuke-kokeilun, tilkun huopaa ja metallinapin. Aika kermakakku.

Taustalla keimailee Ken kiuruista kaunein.

Vihreä-ruskeaan pipoon löysin kolme nappia, kuten ohjeessakin oli. Ruskea lanka on pässinpökkimää, rasvaista lankaa. Vihreä taas tweed-tyyppistä.

Jämälangat

Minulle on jäänyt erinäisistä neulomistöistä lojumaan aikamoinen kasa villalankoja. Yhdestä kassillisesta vaaleanpunaista ja ruskeaa virkkasin mummonneliöllä vauvapeiton. Joululomalla syntyi myös yhdet mustavalkoraidalliset lapaset. Ystävien lapsille tein villasukkia jo joulupaketteihin. Loput langanjämät ovat noin 50-100 gramman keriä.
Löysin 100% Rain blogista veikeän pipon ohjeen. Yksi vihreä-ruskea on jo tehty ja harmaa viittä vaille valmis. Ajattelin myös jalostaa jämien hyötykäyttöä pitemmälle ja tuunata pipot laatikoista löytyvillä keskeneräisillä tai paikkaansa löytämättömillä koristuksilla. Kevätsiivoustako jo? Yhteen pipoon meni arvioni mukaan noin 70 grammaa lankaa, riippuen hieman langan paksuudesta.

Lulu-kissa, villalankojen virallinen valvoja.

Bambupuikot ja lampaan tuoksuinen karhea lanka.