Lomapörrö

Loma-aamujen hitautta.

Pörrötukkainen kaksivuotias lastenohjelmien ääressä.

Kimaltava lahjapupu jota säilytetään toistaiseksi korkealla kaapissa.
Ja oikeasta pupusta vain jäljet lumihangessa.

Ben Zyskowiczin näköinen kakku ja muita hiihtolomajuttuja

Jälkeläinen kommentoi kaksivuotiskakkuaan: Mato! Pelottaa. Ehkä vahvailmeinen matokakku ei ollut ihan nappisuoritus lastenkutsuille mutta aikuisväestössä se sai aikaan hyvät naurut.

Kevät saapuu. Kuviin mahtuu paljon enemmän valoa ja väriä kuin muutama viikko sitten. Sunnuntaiaamun aurinko sai veden valumaan silmistä ja talitinttien tititys soi korvissa.
Ja kyllähän se on totta että juhlat saavat myös aikaan sen että virittäytyy juhlatuulelle, silmät ja korvat herkistyvät huomaamaan ja kuulemaan ne kivat asiat ympärillä.
 

Paahtista

Jos edes sunnutain onnistuu vetelehtimään yöpaidassa puolille päivin, on viikonloppu kaikin puolin onnistunut. Lisää viehkoa pysähtyneisyyden tunnelmaa sunnuntaiaamun tuo vanha metallinen lelupaahdin. Söpöliini löytyi SPR:n Kontista. Liikkuva vipu päässä toimii, sen avulla voi singota kaikkea pientä roinaa ympäri keittiön lattiaa kuten tänä aamuna totesimme.

Tätä roinaa ei ole singottu paahtimesta.. Täytyi vain kääntää kameran etsin 90 astetta vasemmalle ja syy venyttää sunnuntain loikoilua oli näkyvissä.

Työpaikan puput

Vietän päivästäni noin kahdeksan tuntia työpaikalla. Neljäkymmentä tuntia viikossa. Ihmekös tuo että sisutus jatkuu, vaikkakin pienimuotoisemmin, myös töissä. Kotonakin tapanani on rakennella tavaroista erilaisia asetelmia, aivan kuin pieniä alttareita.

Työhuoneessa arkistokaapin päällys on pyhitetty pupuille ja kitukasvuisille viherkasveille. Puhekuplan mallinen ilmoitustaulu saa aina kaverikseen vaihtuvia tarrahahmoja. Puhelinkeskustelun lomassa lehtiöön luonnostellut tyypit jatkavat elämäänsä milloin missäkin.

Työssä viihtyvyys voi olla hyvin pienestä kiinni.

Kolmoisvoitto

Mitään palkintolusikoita tai pokaaleja ei kouluaikaisista hiihtokisoista tullut, mutta ajattelin korjata asian kun näin nämä kipot sunnuntaisella kirpputorikierroksella. Kolme kappaletta muutaman sentin korkuisia palkintopokaaleja lähti mukaani kolmella eurolla. Enkä todellakaan aio putsata tai kiillottaa kippoja mitenkään.

 

Kaiverrus TAKO-PETO paljastaa pystin kuuluneen jotenkin Tampereella sijaitsevan TAKOn kartonkitehtaan piiriin. Kenties henkilökunnan yhdistyksen liikuntakerhon vuosittaisten hiihtokilpailujen himoittu palkinto...

We´re getting there

Ompelukone on saatu päälle. Siitä on hyvä aloittaa. Työhuone kärsii vielä muuten hienoisesta jäsentymättömyydestä (kaaoksesta), mutta ei anneta sen häiritä. Kaksi kertaa viimeisen puolen vuoden aikana muuttaneena, aion enenevissä määrin katsoa asioita sormien läpi. Ompeluhommiin on aika vain yöllä, hyvä työvalo on muutenkin yliarvostettu juttu. Not.
 

Ensimmäinen oma (kotona sijaitseva) työhuone ei ole lainkaan yliarvostettu juttu. Seinille tarvitaan säilytystilaa, avohyllyt ovat suunnitelmissa. Säädettävä työtuoli ja hyvä työvalo olisivat myös plussaa. Mutta Tupla Kuplassa on kyllä ihana valo, ei vain paras nyhräämiseen.



Mökö, aina menossa mukana.

 

Joulukuusen origamikoristeet saavat roikkua toistaiseksi näin.