Öiset puuhastelut

Moni ahkera tekijä kerryttää käsitöitään kaappeihin eivätkä ne välttämättä koskaan päädy muiden iloksi. Vaikka vain itselleen tekeminenkin on tärkeää, on välillä myös kiva kohdata samanhenkisiä ihmisiä ja tuoda omat tuotoksensa muiden ihasteltavaksi.
Lähetimme työkaverin kanssa massasähköpostin työpaikallamme jossa pyysimme ihmisiä ideoimaan yhteisiä designmyyjäisiä. Ja kaikenlaisia tekijöitä ilmoittautui mukaan. Savitöitä, rautalankaa, koruja, vaatteita, pehmoleluja, maalauksia, kasseja... Itse osallistuin ompelutöillä, tein muutaman tyynyn ja pussukoita.

Tyynyissä seikkailee sama tyttöhahmo mitä oli tehnyt raporttina seulanvalotuskurssilla. Valmistelut venyivät edellisenä iltana myöhään mutta sain kuin sainkin tyynyni valmiiksi ja myyntiin.

Uusia tuulia ja paperisadetta

Keväällä kaikki on mahdollista. Uudet tuulet nappaavat mukaansa ja kotistudiossa (jota myös olohuoneeksi kutsutaan) kuvataan paperipisaroita. Muutama hetki askartelua saksien kanssa ja tovi ompelukoneella; siitä on paperipisarat tehty. Mutta kevätsateelle on tarkoituksensa, siitä lisää myöhemmin...

Silmänilo

Pääsiäispyhien koittaessa keittiön hyllyn päälle kokoontui kuin itsestään kasa erilaisia, yhteenkuulumattomia tavaroita. Kaapin vetimiä, pöllösormus, palkintomalja, suklaapupu, kenkälaatikko, herätyskello. Muutama avokadonkivikin siellä taas odottaa kasvukauden alkua. Vaikka kaikkien tavaroiden lähtökohdat ovat erilaiset, yhdessä ne ovat koristeellinen silmänilo.

Kii kaa -tuoli

Pitkin kuluvaa kevättä olen käynyt kerran viikossa verhoilukurssilla. Hankkimani iso laiskanlinna vaatikin täydellisen joustinremontin, siispä vaihdoin lennossa työtä keinutuoliin kuukausi sitten. Jatkan laiskanlinnan kimpussa ensi syksynä. Täydellinen lukutuoli jonka syliin voi uppoutua täysin pimeinä syysiltoina vaatii oman arvoisensa kunnostuksen.

Vanha keinu oli suhteellisen hyvässä kunnossa. Puuosien petsi oli laikukas ja kulunut. Vanhan kankaan väri ei minua kuitenkaan miellyttänyt. Hyvät kaavat sai kun purki huolellisesti kulahtaneen kankaan pois. Tuolin kunnostus vaati suhteellisen vähän ompelua, vain istuinosa ommeltiin muotoon. Muu hoitui modernisti niittipyssyllä, nauloja kun tässä tapauksessa ei kannattanut käyttää. Kaikki olisi jäänyt piiloon käänteiden alle.

Tässä sitä nyt keinutellaan. Käsinojat ja jalakset odottavat kesän lämpimiä päiviä jolloin siiklaan vanhan lakan niistä pois. Hyvä tässä on istuskella nytkin. Kyllä ennen osattiin tehdä huolella ja kauniisti.